Afrikan manner.
Tämä osio esittelee kokoelman kulttuureja, jotka on dokumentoitu arkeologisten todisteiden perusteella eri puolilta Afrikan mannerta. Jokainen kappale esittelee kulttuurin ja antaa siitä lyhyen kuvauksen sekä sen mittausjärjestelmistä, pituusyksiköistä ja näiden yksiköiden lyhyistä selityksistä. Tapauksissa, joissa tietoja on riittävästi, yksiköihin liitetään tietenkin myös muuntotaulukot nykyaikaisiin metrijärjestelmän arvoihin.
Nabta Playa – suoria todisteita mittausten käytöstä, mutta edes arvelut eivät määritä yksiköitä...
Kulttuurista
Nabta Playa on suuri kuiva allas (playa) Egyptin eteläisessä / Nubian autiomaassa, joka täyttyi kausittain vedellä ja oli asuttavissa varhaisella ja keskisellä holoseenikaudella. Arkeologiset todisteet osoittavat asutusta jo varhaisessa holoseenissa, ja se lisääntyi 7000–5000 eaa. (radiocarbon-ajoitukset eri osille vaihtelevat noin 7500–4500 eaa. kohteesta riippuen). Ympäristö tarjosi tuolloin järviä, kaivoja ja laidunalueita, jotka houkuttelivat kausittaisia tai puolipaikallisia ryhmiä.
Tieteellinen yhteenveto
Todisteet osoittavat järjestäytyneitä kausittaisia leirejä ja myöhemmin pysyvämpiä kylämäisiä asutuksia, joissa oli kaivoja, jotka pitivät vettä ympäri vuoden. Elinkeinoihin kuuluivat villien kasvien keruu ja yhä enemmän keskiholoseenissa karjatalous (kotieläimet kuten naudat, vuohet ja lampaat esiintyvät arkeologisessa aineistossa). Joidenkin analyysien mukaan harjoitettiin myös viljelyä ja kasvien, kuten hirssin ja durra-suvun lajien, hallintaa. Suuret tulisijat, keramiikka ja työkalukokonaisuudet viittaavat monimutkaiseen, toistuvaan asutukseen ja ruoan käsittelyyn.
Oliko metrinen järjestelmä olemassa?
Arkeologit ovat dokumentoineet hautakumpuja (tumuluksia), kaiverrettuja tai työstettyjä kiviä, keramiikkaa (myöhemmissä vaiheissa koristeltua), tulisijoja, syviä kaivoja sekä kivimuodostelmia tai kromlekkejä (kivikehiä). Nautojen hautaukset (rituaaliset karjan hautaamiset savella vuorattuihin kammioihin) ovat tietyille vaiheille tyypillisiä ja osoittavat karjan kulttuurista merkitystä.
Alueelta on löydetty kivimuodostelmia ja niin kutsuttu “kalenterirengas” (parittain pystyyn asetettujen kivien kehä, jossa on sisäisiä kivilaattoja). Useat tutkijat tulkitsevat joidenkin megalittien suuntaukset osoittavan kesäpäivänseisauksen auringonnousuun ja kirkkaisiin tähtiin — toisin sanoen alue on saattanut säilyttää varhaista arkeoastronomista käytäntöä, jota käytettiin vuodenaikojen seuraamiseen (tärkeää karjankasvattajille, jotka seurasivat sadekausia). Kuitenkin tarkkuudesta ja alkuperäisestä tarkoituksesta kiistellään edelleen; monet asiantuntijat korostavat, että vaikka suuntaukset vaikuttavat uskottavilta, niiden kalenteritarkkuus ja symbolinen merkitys jäävät tulkinnanvaraisiksi.
Laajasti hyväksyttyä, suoraan todennettua vakiomittaista pituusyksikköä tai mittatikun standardia Nabta Playasta ei ole löydetty. Käytettävissä on vain megalittimuodostelmien geometrisia ja mitallisia analyysejä sekä hypoteeseja, joiden mukaan kuviot heijastavat implisiittisiä mittausjärjestelmiä. Nämä ehdotukset vaihtelevat konservatiivisista (geometriset / suunnittelusuhteet) hyvin spekulatiivisiin (suorat numeeriset pituusyksiköt tai “tähtietäisyys”-asteikot). Alla on tiivistetty tärkeimmät näkemykset ja niitä tukevat tai vastustavat todisteet.
Jotkut tutkijat (esim. Šatalov, Haynie ja muut analyyttisen geometrian tutkimuksissa) ovat ehdottaneet, että kivikehä seuraa mittasuhteellisia ja geometrisia periaatteita — eli toistuvia pituussuhteita ja kulmia, jotka voisivat heijastaa käytännön mittauskonseptia (suunnitelmien laatimiseen, monumenttien kohdistamiseen tai vuodenaikojen sijaintien määrittämiseen). Nämä ovat matemaattisia ja arkkitehtonisia tulkintoja, jotka perustuvat mitattuihin kivien välisiin etäisyyksiin ja kulmasuhteisiin. Ne eivät todista nimettyä yksikköä, kuten “Nabtan jalka”, olleen olemassa, mutta viittaavat tarkoitukselliseen mallinnukseen.
Pieni määrä kirjoittajia (ei valtavirran arkeologeja) on esittänyt eksoottisempia väitteitä — esimerkiksi että kivet koodaavat tarkkoja tähtien välisiä etäisyyksiä tai pitkän matkan kehittynyttä tähtitieteellistä asteikkoa (Brophyn “tähtikartta / etäisyysasteikko” -ajatus on tunnettu esimerkki). Näitä väitteitä ei hyväksytä valtavirran arkeologisessa eikä tähtitieteellisessä yhteisössä, sillä ne perustuvat valikoituihin mittauksiin, kiistanalaisiin korrelaatioihin ja oletuksiin aikomuksista, joita kenttätutkimukset eivät tue. Tieteelliset vastaväitteet ja uudelleenanalyysit korostavat, että tällaiset tulokset eivät ole luotettavia ajoituksen epävarmuuksien ja mittaus- tai tulkintavirheiden vuoksi.
Merimde Beni Salama (yleisesti kutsuttu Merimdeksi), ajoitettu noin vuoteen 5000 eaa. — Spekulatiiviset mittayksiköt...
Kulttuurista
Merimde Beni Salama (yleisesti kutsuttu Merimdeksi) sijaitsee Niilin länsisuistossa. Asutus ajoittuu pääasiassa myöhäiseen 6. ja varhaiseen 5. vuosituhanteen eaa. (~5000 eaa.), neoliittiselle kaudelle. Paikka edustaa yhtä varhaisimmista pysyvistä kyläkulttuureista Niilin suistossa, samanaikaisesti Buton ja muiden esidynastisten kulttuurien kanssa.
Arkeologiset todisteet osoittavat pysyviä kyliä, joissa oli suorakulmaisia savi- ja oksarakennetaloja. Elinkeino perustui pääosin maatalouteen — viljeltiin emmervehnää, ohraa ja palkokasveja. Karjanhoitoon kuului nautakarjaa, lampaita, vuohia ja mahdollisesti sikoja. Kalastus ja lintujen pyynti täydensivät ravintoa Niilin kosteikkojen läheisyyden ansiosta.
Merimden hautauksissa esiintyy koukistettuja asentoja ja ajoittain hauta-antimia, mikä viittaa kehittyvään sosiaaliseen kerrostumiseen. Asutuksen laajuus ja suunnittelu osoittavat jonkinlaista yhteisön organisoitua hallintaa.
Merimde edustaa vakaata, varhaista pysyvää yhteisöä Niilin suistossa. Se ilmentää neoliittisia innovaatioita: viljelykasvien kasvatusta, kotieläinten kesyttämistä ja asutusten suunnittelua. Nämä uudistukset loivat perustan myöhemmälle esidynastiselle Egyptin kulttuurikehitykselle.
Arkeologia: tosiasiat ja oletukset
Merimdestä ei ole löydetty mitään standardoitua mittajärjestelmää, mutta arkeologit ovat dokumentoineet talojen, tulisijojen ja varastokuoppien mitat, mikä mahdollistaa likimääräisten rakennusmoduulien rekonstruoinnin. Mitat viittaavat johdonmukaisiin mittasuhteisiin — esimerkiksi talot olivat noin 4–5 metriä leveitä —, mutta tämä näyttää käytännölliseltä eikä muodollisesti standardoidulta.
Jotkut tutkijat ehdottavat, että rakennusten asettelut heijastavat toistuvia yksiköitä (mahdollisesti askelpituuksia tai köysimittoja). Mitään esineitä, kuten viivaimia, merkittyjä sauvoja tai kirjoituksia, ei ole säilynyt, joten ehdotetut yksiköt ovat hypoteettisia.
Voidaan olettaa, että kulttuurin mittayksiköt perustuivat ihmiskehon mittoihin (käsivarsien pituus, askel tai kävelymitta), joita sovellettiin johdonmukaisesti paikallisessa rakentamisessa.
Ensimmäiset löydöt
Paikan tunnisti ensimmäisenä Hermann Junker länsisuiston retkellään vuonna 1928. Kaivauksia tehtiin vuosina 1929–1939, jolloin löydettiin asuinrakenteita, kivisiä työkaluja ja eläinjäänteitä.
Vanhan maailman neoliittisen ajan ja Välimeren altaan monipuolinen analyyttinen katsaus
Viime vuosina kiinnostus sekä Euroopan että Pohjois-Afrikan neolitisoitumisen tutkimiseen on kasvanut, erityisesti prosesseihin, joissa eri yhteisöt omaksuivat uusia elintarvikkeiden tuotantostrategioita. Uusien teknologioiden, menetelmien ja teorioiden käyttöönotto on tarkentanut taloudellisten muutosten ajoitusta, ruokavalion analyysia ja näiden muutosten taustalla olevien syiden ymmärtämistä.
Revolutions. The Neolithisation of the Mediterranean Basin (Edinburgh Research Explorer)Tassili n’Ajjerin kulttuurit, Sahara — tai jatkuvat pyrkimykset löytää todisteita pituuden mittayksiköistä...
Kulttuurista ja bovidisesta eli paimentolaiskaudesta (6000–4000 eaa.)
Tänä aikana Sahara kuivui vähitellen, mikä johti suurten villieläinten vähenemiseen ja kotieläinten, kuten nautakarjan, lampaiden ja vuohien, yleistymiseen. Tämän kauden kalliotaide kuvaa elävästi näitä muutoksia — paimentolaiselämää, kesytettyjä karjoja ja ihmisiä arkipäiväisissä toimissaan. Tunnetuin teos on 'Sarvipäinen juokseva nainen', jossa naishahmo on kuvattu härän sarvilla — hedelmällisyyden ja karjatalouden integroitumisen symbolina Saharan yhteiskunnissa.
Alueen arkeologiset löydöt — asutukset, hautakummut ja aidat — ovat tuottaneet runsaasti keramiikkaa, joka antaa lisäkontekstia kalliotaiteelle. Nämä löydöt viittaavat monimutkaiseen yhteiskuntaan, jolla oli kehittyneet kulttuuriset käytännöt ja sosiaaliset rakenteet. Rakennuselementtien, kuten telttojen ja aitauksien, esiintyminen taiteessa osoittaa kasvavaa käsitystä tilasta ja yhteisön järjestäytymisestä.
Pituusyksiköt...?
Vaikka bovidiselta kaudelta ei ole suoria todisteita standardoiduista mittausjärjestelmistä (kuten pituuden tai tilavuuden yksiköistä), kalliotaide tarjoaa epäsuoria näkökulmia esihistoriallisten yhteiskuntien tilalliseen järjestykseen ja mittakaavaan. Ihmisten, eläinten ja arkkitehtonisten elementtien kuvaukset viittaavat ymmärrykseen mittasuhteista ja tilasuhteista. Jotkut tutkijat ovat tarkastelleet kuvattujen ihmisten ja eläinten suhteita; tiettyjen mittasuhteiden johdonmukainen käyttö osoittaa intuitiivista ymmärrystä mittasuhteista, mikä saattoi toimia alkeellisena mittaustapana. Esimerkiksi astiat, joiden ympärysmitta vastasi yhtä 'kuninkaallista kyynärää', sisälsivät noin puoli 'hekatia' nestettä — varhainen tilavuuden mittausjärjestelmä. Asutusten ja aitauksien tilallinen järjestely arkeologisten löytöjen perusteella viittaa myös tilan ja mittojen ymmärtämiseen sekä epävirallisten mittayksiköiden mahdolliseen käyttöön.
Goberon kulttuuri, Etelä-Sahara...
Kulttuurista
Sijainti on muinaisen paleojärven (Gobero-järven) rannalla, jonka halkaisija kosteina kausina oli noin 3 km. Geologiaan kuuluu muinaisia hiekkadyynejä, järvisedimenttejä ja siirrosrinnettä dinosaurusten aikaisessa hiekkakivessä, mikä selittää ajoittain sateista riippumattoman veden saannin. Laajemmassa mielessä Gobero sijaitsee Etelä-Saharassa, Nigerissä, Ténérén autiomaan länsireunalla.
Tunnetaan noin 182 hautapaikkaa, joista noin 67 on kaivettu esiin varhaisissa tutkimuksissa. Varhaisimmat haudat (Kiffin kausi) ovat vahvasti koukistuneita: ruumiit on asetettu polvet rintaan -asentoon jne.
Antropologisesti kulttuuri voidaan kuvata löydettyjen artefaktien kautta: keramiikka, helmet, norsunluu- ja luukorut, harppuunat, koukut jne.
Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että paikallisen väestön yleisimpiä toimintoja olivat kalastus (tilapia, Niilin ahven, monni), vesieläinten hyödyntäminen (kilpikonnat, krokotiilit), savannin eläinten metsästys, kasvien keräily ja työkalujen valmistus (kivestä ja luusta). Teneren vaiheessa on joitakin todisteita eläinten kesyttämisestä tai karjanhoidosta, vaikkei se ollut kaikissa kerrostumissa hallitsevaa.
Mittaukset Goberossa...
Kirjoittajien tulisi mainita, että tästä kulttuurista ei ole suoria todisteita mittayksiköiden käytöstä. Toisin sanoen, vaikka Gobero on monin tavoin hyvin dokumentoitu, arkeologinen aineisto ei osoita muodollisen tai standardoidun pituusyksikköjärjestelmän (kuten “jalka” tai “kyynärä”) olemassaoloa. Seuraavat kohdat tukevat tätä päätelmää.
Tähän mennessä julkaistussa kirjallisuudessa ei ole raportoitu viivaimia, mittakeppejä tai esineitä, joissa olisi kaiverrettuja asteikkoja. Arkeologiset raportit eivät ole tunnistaneet toistuvia arkkitehtonisia moduuleja (seiniä, rakennusten kokoja tai aitauksia), jotka viittaisivat virallisiin mittayksiköihin. Kokoja koskevat tiedot (esim. luurankojen pituudet, työkalujen mitat) eivät osoita kulttuurista standardia — ne ovat pikemminkin yksilöllisiä tai toiminnallisia.
Olemme kuitenkin laatineet joitakin omia oletuksiamme...
Ihmisten pituus, työkalujen ja astioiden koot sekä kuljetut etäisyydet (liikkuminen järven ympärillä) saattoivat käytännössä olla jossain määrin yhdenmukaisia, vaikka epävirallisesti. Esimerkiksi kalojen, koukkujen tai työkalujen pituuden yhtenäisyys voisi viitata “peukalosäännön” kaltaisiin mittoihin. Jos monet työkalut (kiviterät, kirveet, varret) ovat samankokoisia, se voi viitata käsityöperinteisiin, joissa suositaan tiettyjä mittasuhteita — mahdollinen protoyksikköstandardi. Julkaistut tutkimukset keskittyvät kuitenkin enemmän työkalujen typologiaan kuin tarkkaan mittastandardointiin. Hautojen ja asuinalueiden sijoittelu järven ja dyyneiden lähelle saattaa heijastaa tilallista järjestäytymistä, mutta mittayksiköiden käyttöä ei ole osoitettu. Keramiikan muodot (ruukut, kulhot) ja toistuvat koristekuviot on dokumentoitu, mutta ne eivät todista tilavuuden tai koon standardoinnista.
The Technological and Socio-Economic Organisation of the Elmenteitan Early Herders in Southern Kenya (3000–1200 BP). (Washingtonin yliopisto St. Louisissa, Open Scholarship). Suosittelemme lukijoita tutustumaan tähän työhön syvällisemmän ymmärryksen saamiseksi.Tämä artikkeli on osa laajaa julkaisua. [Siirry koko versioon →]
Selittävä julkaisu, joka kattaa mittausmenetelmien ja mittayksiköiden esittämisen perusteet.
Katsaus Sumerin valtion sosiaaliseen hierarkiaan, hallintoon ja taloudelliseen järjestelmään.
Tämä luku on omistettu kahdelle kulttuurille — Babylonia ja Persia — ja täällä selvitämme miksi...
Tässä palaamme menneeseen kulttuuriin, mutta tarkastelemme sitä eri näkökulmasta...
