Hesiodos ja Teogonia

Hesiodoksen elämäkerta

Kreikkalainen kirjallisuus alkaa Homeroksesta ja Hesiodoksesta, ja vaikka Homeroksen teokset, Ilias ja Odysseia, saavat useimmiten suurimman huomion, Hesiodoksen panos kreikkalaiseen (ja siten myös länsimaiseen) kulttuuriin on kiistatta yhtä merkittävä.

Ainoat säilyneet elämäkerralliset tiedot Hesiodoksesta ovat peräisin runoilijalta itseltään. Teogonian alkuosissa Hesiodos kertoo esimerkiksi olleensa paimen, joka kaitsi lampaita Helikon-vuoren juurella Boiotiassa, Keski-Kreikan alueella. Juuri siellä, hän väittää, Muusat ilmestyivät hänelle ja lahjoittivat hänelle runouden taidon. Teoksessa Työt ja päivät Hesiodos mainitsee myös asuneensa Askrassa, pienessä kylässä Helikonin lähettyvillä; että hänellä oli veli nimeltä Perses, jonka kanssa hän oli usein riidoissa; että heidän isänsä oli saapunut Boiotiaan Anatoliassa sijainneesta aiolisesta Kymestä; sekä että Hesiodos itse matkusti harvoin kotiseutunsa ulkopuolelle, lukuun ottamatta yhtä lyhyttä matkaa kolmen mailin (4,8 km) levyisen Euripoksen salmen yli Auliista Chalkikseen. Siellä hän osallistui Chalkiksen Athamaksen kunniaksi järjestettyihin hautajaiskisoihin ja voitti laulajakilpailussa kolmijalan – tapahtuman, jonka hän esittää todisteena Muusien hänelle antamasta runollisesta lahjasta.

Kuinka historiallisesti paikkansapitäviä nämä elämäkerralliset tiedot ovat, jää epävarmaksi, mutta ne tarjoavat silti lähtökohdan Hesiodoksen tuotannon tarkastelulle. Monimutkaisempi on kysymys siitä, milloin Hesiodos kirjoitti. Yleisesti kuitenkin hyväksytään, että sekä Hesiodos että Homeros olivat aktiivisia 700-luvulla eaa., pian kreikkalaisen aakkoston syntymisen jälkeen. Tämä ajanjakso seurasi vuosisatoja kestänyttä taantumaa pitkän pimeän kauden jälkeen, joka alkoi noin vuonna 1200 eaa., jolloin monet Välimeren alueen merkittävimmistä sivilisaatioista – mukaan lukien heettiläinen, assyrialainen, babylonialainen ja mykeneläinen maailma – romahtivat luonnonkatastrofien, sisäisten levottomuuksien ja myöhemmissä lähteissä yhteisnimellä Merikansat tunnettujen ryhmien hyökkäysten seurauksena.

Hesiodos ja Homeros

Yleisesti ottaen Hesiodos ja Homeros kirjoittivat samana historiallisena ajanjaksona. He käyttivät myös samankaltaista kreikan murretta, joonialaisen kreikan muunnelmaa, jota kutsutaan tavallisesti homerokseksi tai eeppiseksi kreikaksi – kielen muotoa, joka poikkesi klassisen kauden kreikasta yhtä paljon kuin Shakespearen englanti poikkeaa nykyenglannista. Näiden kielellisten yhtäläisyyksien vuoksi ei ole yllättävää, että molemmat kirjailijat käyttävät monia samoja runollisia keinoja, kuten epiteettejä: kuvailevia ilmauksia, jotka korostavat henkilön tai jumalan tunnusomaista piirrettä (esimerkiksi ”ukkosenjylinäinen Zeus” tai ”harmaasilmäinen Athena”).

Lopulta Homerosta ja Hesiodosta yhdistää se, että molemmat runoilijat käsittelevät itäisen Välimeren jumalia ja sankareita – erityisesti mykeneläistä kreikkalaista kulttuuria, joka oli lakannut olemasta vuosisatoja ennen heidän syntymäänsä ja säilynyt ainoastaan tarinoissa ja legendoissa. Kumpikin runoilija lähestyy tätä perintöä kuitenkin eri tavoin. Homeroksen eepokset kertovat konkreettisia tarinoita Troijan sodan keskeisistä hahmoista ja esittävät joitakin koko kirjallisuuden monimutkaisimmista ja täysimittaisimmin kuvatuista henkilöistä, niin kuolevaisia kuten Akhilleus ja Odysseus kuin kuolemattomia jumalia, kuten Zeus ja Athena.

Hesiodoksen Teogonia sen sijaan käyttää laajempaa näkökulmaa ja keskittyy kaikkein suurimpiin teemoihin: maailman ja taivaan luomiseen, jumalten syntyyn, eri jumalsukupolvien välisiin kiistoihin ja taisteluihin sekä jumalten ja kuolevaisten moninaisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tämä ei ole yllättävää, sillä kreikan sana teogonia tarkoittaa kirjaimellisesti ”jumalten sukuluetteloa”. Tämän teoksen keskeinen tarkoitus onkin selittää maailmankaikkeuden alkuperä ja seurata jumalten sukupolvittaista kehitystä aina alkuperäisistä olennoista, kuten Nyksistä (Yö) ja Gaialta (Maa), olympolaisiin jumaliin, mukaan lukien Zeus, Athena ja Hera.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Teogoniassa olisi vaikuttavia kertomuksia – päinvastoin. Tämä suhteellisen lyhyt teos sisältää monia kreikkalaisen mytologian tunnetuimpia episodeja, kuten Uranoksen kastraation Kronoksen toimesta, Afroditen ja Athenen syntymät, jumalten ja titaanien välisen sodan sekä myytit Prometheuksesta, Herakleesta, Pegasoksesta, Pandorasta, Iasonista ja Medeiasta sekä Perseuksesta ja Medusasta. Lisäksi teoksessa esiintyy laaja joukko huomionarvoisia mytologisia hirviöitä, kuten Sata-kätiset, kykloopit, harpijat, gorgonit, Ekhidna, Orthros, Kerberos, Lernan hydra ja Khimaira.

Teogoniasta – yhteenveto

Lyhyesti sanottuna Hesiodoksen Teogonia tarjoaa kiehtovan yleiskuvan kreikkalaisesta mytologiasta, vaikka sen lukeminen voi olla vaativaa kreikkalaisen panteonin valtavan laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi. Runossa mainitaan yli 400 jumalaa, puolijumalaa ja mytologista olentoa. Monia näistä hahmoista käsitellään tarkemmin mytologia-antologiassamme, antiikin Kreikan mytologialle omistetussa osiossa.

Alla on sanasto, jossa on vastaavat linkit sankareihin ja jumaliin; kukin linkki johtaa suoraan asianomaiseen mytologiseen osioon.