Kleistheneen piirikunta- ja heimoreformit: Ateenan demokratian perusta

Kleistheneen deemit ja heimoreformit (Deemi)

Paikallishallinto oli aiemmin ollut fratrioitten (veljeskuntien) hallinnassa, joita hallitsivat aristokraattiset klaanit (gene)

’Fratria’ -järjestelmä korosti ja vahvisti aristokratian valtaa, koska sen rakenne oli luonteeltaan hierarkkinen: kaikki kansalliset direktiivit keskusjohtoiselta hallitukselta, kuten verotusta tai asepalvelusta koskevat asiat, välitettäisiin fratrian johtajalle, joka olisi vastuussa kaikesta paikalliselta yhteisöltä vaadittavan järjestämisestä ja valvonnasta. Fratrian johtajuus oli perinnöllistä ja siten epädemokraattista, koska se ei ollut vastuussa eikä avoin uudelleenvalinnalle. Fratrioitten hallinta antoi myös aristokraattisille klaaneille kiistattoman oikeuden päättää, ketkä olivat ja ketkä eivät olleet laillisia ateenalaisia kansalaisia, koska fratrian jäsenyys oli ainoa muodollinen kriteeri kansalaisuudelle ennen Kleisthenestä – valta, jota käytettiin vakavin seurauksin uusille kansalaisille Hippiaksen kukistumisen jälkeen (Ath. Pol. 13.5). Vaikka Aristoteles korostaa näiden uusien kansalaisten sisällyttämistä poliittiseen elimeen ensisijaisena motiivina Kleistheneen deemin uudistukselle, hän myös vahvasti vihjaa, että sen tarkoituksena oli murtaa aristokraattinen vallan monopoli paikallistasolla (Ath. Pol. 21.2–4).

Näin ollen paikallishallinnon uudistus oli yksi Kleistheneen tärkeimmistä tavoitteista. Hän poisti kaikki poliittiset tehtävät fratrioilta, jolloin ne saivat jatkaa puhtaasti sosiaalisissa ja uskonnollisissa tehtävissä (Ath. Pol. 21.6). Sen sijaan hän perusti deemin paikallishallinnon pääasialliseksi poliittiseksi instituutioksi. Deemit olivat paikallisia yhteisöjä, joiden koko vaihteli ja jotka olivat samankaltaisia kuin kylät ja jotka olivat todennäköisesti olleet olemassa maaseudun Attikassa seitsemänneltä vuosisadalta (699–600), mutta jotka kaupungissa ja sen esikaupunkialueilla oli perustettava ensimmäistä kertaa Kleistheneen toimesta; koko Attikassa oli yhteensä 139 tai 140 deemiä. Ratkaiseva ero deemin ja fratrian välillä oli sen demokraattinen perustuslaki. Deemin uusi johtaja oli ’demarkki’, joka oli nyt todennäköisesti valittu vuodeksi kerrallaan hänen deemitovereidensa toimesta. Lisäksi kaikista deemiin vaikuttavista asioista päätettiin deemi-kokouksissa, joihin jokaisella kahdeksantoista vuotta täyttäneellä Ateenan kansalaisella oli oikeus osallistua omassa deemissään. Jokainen deemi olisi myös vastuussa oman omaisuutensa ylläpidosta, ajantasaisen jäsenrekisterin ylläpidosta sekä omien kulttiensa ja pyhäköidensä ylläpidosta, jotka perustettiin (sekä uudet heimon kultit) uutena lojaaliuden kohteena deemeille kilpailemaan aristokratian hallitsemien fratria-kulttien kanssa.

Kleisthenes varmisti, että deemin jäsenyys ei ainoastaan muodostaisi Ateenan kansalaisuutta, vaan myös peittäisi uusien kansalaisten henkilöllisyyden:

Aristoteles, Ath. Pol. 21.4

Näin ollen tasa-arvo deemin sisällä tehtiin uudistuksen keskeiseksi piirteeksi. Se oli myös tehokas heikentämään paikallista sukulaisuusorganisaatiota antamalla klaanin nimen uudelle deemille uusien kansalaistensa kanssa. Hyvä esimerkki tästä on aristokraattisen nimen ’Boutad’ kohdentaminen deemille, koska jokainen deemi, olipa hänen alkuperänsä kuinka nöyrä tai ulkomaalainen, jakaisi tästä lähtien tämän nimen aristokraatti Boutaan todellisten jälkeläisten kanssa. Niin tehokasta tämä oli, että myöhemmin neljännellä vuosisadalla ’Boutadai’ -klaani katsoi tarpeelliseksi nimetä itsensä uudelleen nimellä ’Eteoboutadai’ (’Boutaan todelliset jälkeläiset’) yrittäessään säilyttää jonkinasteisen erottuvuuden. Deemin jäsenyys tuli perinnölliseksi Kleistheneen alaisuudessa tapahtuneesta rekisteröinnistä lähtien, ja kaikki tulevat jälkeläiset säilyttivät jäsenyytensä kyseisessä deemissä asuivatpa he missä tahansa tulevaisuudessa.

Tällä tavoin deemistä tuli sosiaalisen elämän keskus, mutta mikä tärkeintä, poliittisen elämän keskus. Deemin kokous oli Ecclesian (kokouksen) pienoisversio ja tarjosi täydellisen harjoittelukentän niille, jotka halusivat osallistua aktiivisesti valtion päätöksentekoon kansallisella tasolla. Lisäksi deemin jäsenyys oli edellytys neuvoston jäsenen paikalle 500:n Boulessa, sillä jokaista deemiä edusti kansallisessa neuvostossa kiinteä kiintiö neuvoston jäseniä suhteessa sen kokoon vuosina 508/7. Deemi oli olennaisen tärkeä ’radikaalin’ demokratian kehitykselle myöhemmällä viidennellä vuosisadalla. Kokemus osallistumisesta deemin kokouksiin, toimimisesta demarkkina, neuvoston jäsenenä Boulessa ja tuomioistuimissa, synnytti vähitellen tavallisten kansalaisten keskuudessa itseluottamusta ja uskoa kykyynsä antaa tehokas panos Ateenan hallintoon. Myöhemmin, tämän kokemuksen seurauksena, syntyi halu ottaa täydellinen ja suora hallinta valtion hallinnosta itse.