Kleistheneen uudistukset: Demet, heimot ja antiikin Ateena

Kleistheneen demosten ja heimojen uudistukset (heimot)

Kleisthenes jakoi koko Attikan kolmeen maantieteelliseen alueeseen: ‘Rannikko’ (‘Paralia’), ‘Sisämaa’ (‘Mesogeia’) ja ‘Kaupunki’ (‘Astu’). Jokaisella näistä kolmesta alueesta oli kymmenen alajakoa, joita kutsuttiin nimellä trittyes (yks. ‘trittys’) tai ‘kolmannekset’, eli kussakin alueessa oli kymmenen trittyesta, yhteensä kolmekymmentä.

Trittys koostui useista demoksista, vaihdellen yhdestä jopa yhdeksään demosta, jotka olivat yleensä maantieteellisesti lähellä toisiaan, mutta eivät aina. Sitten valittiin yksi trittys Rannikolta, yksi trittys Sisämaasta ja yksi trittys Kaupungista, ja ne yhdistettiin muodostamaan yksi Kleistheneen kymmenestä uudesta heimosta; tämä prosessi toistettiin yhdeksälle muulle heimolle – näin 139 tai 140 demosta jaettiin 30 trittyeksen kesken, jotka puolestaan jaettiin kymmenen heimon kesken (Aristoteles, Ath. Pol. 21.2–4).

Aristoteles toteaa, että kolmen trittyksen valinta kullekin heimolle suoritettiin arpomalla (Ath. Pol. 24.1), mutta arkeologinen todistusaineisto trittyksien koosta ja joidenkin trittyksien sijainnista tietyissä heimoissa (alkmaionidien eduksi) viittaa siihen, että valintaprosessia manipuloitiin tarkoituksella. Neljännen vuosisadan piirtokirjoituksellinen todistusaineisto on paljastanut kiintiön valtuutetuista, jotka useimmat demokset lähettivät 500:n neuvostoon (Boule), ja vaikka kaikkien demosten kohdistamisessa oikeisiin Rannikko-, Sisämaa- ja Kaupunki-trittyksiin on vaikeuksia, on silti selvää, että 500:n neuvostoon lähettäneiden valtuutettujen määrässä oli huomattava ero.

Esimerkiksi piirtokirjoitus (IG II2 1750), jossa kirjattiin kruunun myöntäminen erinomaisuudesta heimon 10 (Antiochis) 50 valtuutetulle vuonna 334/3, luetteloi kunkin heimon demosten valtuutettujen kiintiön; näin ollen kunkin kolmen trittyksen kiintiö voidaan päätellä melko luotettavasti: 27 Rannikolta, 13 Sisämaasta ja 10 Kaupungista. Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kymmenen heimon piti olla suunnilleen yhtä suuria, koska ne muodostivat perustan ”hoplite”-armeijalle, joka oli jaettu kymmeneen heimoregementtiin, ja 500:n neuvostolle, joka koostui 50 valtuutetusta kustakin kymmenestä heimosta.

Ellei kaikki 30 trittyesta tai kaikki trittykset kussakin kolmesta maantieteellisestä alueesta olleet yhtä suuria, trittyksien valinta arpomalla olisi johtanut suureen vaihteluun heimojen koossa. Tämä olisi häirinnyt armeijan tehokkuutta alimittaisten rykmenttien vuoksi ja rajoittanut pienten heimojen kykyä tarjota riittävästi valtuutettuja sen säännön vuoksi, että kukaan valtuutettu ei voinut palvella enempää kuin kahdesti elämänsä aikana. Siksi joko Aristoteles oli erehtynyt, mahdollisesti siksi, että häneen oli vaikuttanut arvonnan laajamittainen käyttö viidennen ja neljännen vuosisadan demokratiassa ja oletti, että sitä oli käytetty Kleistheneen demokraattisimmista uudistuksista perustavimmissa, tai Kleisthenes väitti käyttävänsä arvontaa, samalla kun hän salaa manipuloi trittyksien kohdentamista.

Aristoteles tukee näkemystä, että Kleistheneen heimon uudistusten motiivina oli hänen halunsa edistää demokratian asiaa:

Aristoteles, Ath. Pol. 21.2–3

Vaikka kreikan sana ‘politeia’ voi tarkoittaa ‘kansalaisuutta’, ja siksi yllä oleva lainaus voidaan lukea “jotta useammalla kansalaisella olisi osuus kansalaisuudessa” ja viitata hänen tukeensa äskettäin äänioikeuden menettäneille kansalaisille, valittu käännös lainauksessa vaikuttaa vakuuttavammalta, koska se vahvistaa Aristoteleen lausunnon edellisessä luvussa, että Kleisthenes voitti kansan tuen lupauksellaan “luovuttaa valtion hallinta tavallisille ihmisille” (Ath. Pol. 20.2). Jos tämä on oikein, Aristoteles uskoi, että Kleisthenes teki väestön “sekoittamisesta” uudistustensa keskeisen elementin varmistaakseen suuremman demokratian Ateenassa.

Aristoteleen uskomusta on paljon kiitettävää. Kuudennen vuosisadan kilpailu ja riidat ryhmittymien välillä olivat johtuneet muutamien aristokraattisten perheiden tai klaanien kunnianhimosta, jotka pystyivät käyttämään valta-asemaansa tietyillä Attikan alueilla poliittisena aseena.

Kleisthenes ymmärsi, että nämä alueelliset voimakeskittymät, joiden aristokraattiset johtajat pitivät vallassaan ystäviensä ja alaistensa kautta perinteisen vanhojen lojaalisuuksien ja uskollisuuksien verkoston avulla, olivat suurin este poliittiselle vakaudelle. Näin ollen kansalaiskuntaa ja siten neljää joonialaista heimoa oli järjestettävä radikaalisti uudelleen sillä perusteella, että tavallisten ihmisten poliittinen riippuvuus voitiin katkaista vain poliittisella erottamisella aristokraattisista johtajistaan. Tästä syystä Kleisthenes ryhtyi niin monimutkaiseen ja keinotekoiseen heimojen uudistukseen, hyläten tietoisesti paljon helpomman heimon uudistusohjelman, joka oli käsillä. Hän olisi voinut lopettaa paikallishallinnon uudistuksen jälkeen, jossa demokraattisten demosten korostaminen aristokraattisten johtamien fratriaitten kustannuksella olisi johtanut asteittaiseen, hitaampaan mutta vähemmän tehokkaaseen valtion demokratisoitumiseen.

Hän olisi voinut käyttää neljän joonialaisen heimon olemassa olevia kahtatoista trittyestä kahdentoista uuden heimon perustana tai vaihtoehtoisesti muodostaa jokaisen kymmenestä uudesta heimostaan yhdistämällä kolme trittyestä samalta alueelta. Nämä vaihtoehdot suljettiin pois, koska ne olisivat jättäneet koskemattomaksi aristokraattisten perheiden ja klaanien alueellisen vallan. Vain kymmenen uuden heimon keinotekoinen luominen, käytännössä Ateenan uudelleenperustaminen, voisi tarjota aristokraattien entisen valtaperustan tarvittavan pirstoutumisen. Samalla kolmen eri Attikan alueen “sekoittaminen” kussakin heimossa toi suuremman yhteenkuuluvuuden eri ateenalaisten ryhmien välille ja jatkoi Peisistratidien aloittamaa valtion yhdistämisprosessia.

Näiden uusien trittyksien luominen ja todisteet niiden jakautumisesta heimojen kesken lisäävät uskottavuutta uskolle, että Kleisthenes halusi erottaa joitain ihmisiä ja tuoda yhteen toisia. Paikallisten uskonnollisten kulttikeskusten hallinta oli yksi tehokkaimmista keinoista, joilla aristokraattiset perheet käyttivät valtaansa alaisiinsa. Siksi ei ole yllättävää, että Hecalen demos, paikallinen kulttikeskus Isagoraan kotialueella, liitettiin neljään kaukana olevaan demokseen muodostamaan heimon 4 Sisämaa-trittyksen, kun sen sisällyttäminen läheisempään heimon 10 Sisämaa-trittykseen olisi ollut luonnollisempi maantieteellinen järjestely.

Samalla tavalla Probalinthoksen demosin kohdentamatta jättäminen joko heimon 9 tai heimon 2 Rannikko-trittykseen paljastaa poliittisen manipuloinnin, jonka tarkoituksena on jakaa ja heikentää aristokraattista alueellista valtaperustaa. Sen lisäksi, että Probalinthos muodosti Tetrapoliksen vanhan kulttiorganisaation Marathonin, Oenoen ja Tricorynthoksen kanssa, se tarjosi myös maantieteellisen yhteyden Marathonin tasangon ja Brauronin tasangon välille, heimon 9 ja heimon 2 rannikkotrittyksien, jotka sijaitsivat alueella, josta Peisistratidit saivat vahvimman tukensa. Kleistheneen Probalinthoksen poistaminen tästä Peisistratidien tukikohdasta ja sen kohdentaminen heimon 3 kaukaiselle Rannikko-trittykselle palveli kahta tarkoitusta: ensinnäkin se heikensi Tetropolista poistamalla yhden sen keskeisistä osista ja vielä enemmän lisäämällä Rhamnousin sen tilalle, jolla oli omat hyvin erilaiset paikalliset kultit ja perinteet; ja toiseksi se lisäsi poliittisesti erillisen enklaavin näiden kahden poliittisesti linjautuneen alueen väliin. Kulttien ja uhrausten käyttöönotto ja kannustaminen trittyksien ja heimojen sisällä tarjosi lisää kilpailua vanhoille fratrian kulteille.

Kuitenkin tätä aristokraattien alueellisten voimakeskittymien tahallista erottelua ja pirstoutumista, joka teki niin paljon Ateenan asettamiseksi täyden demokratian tielle, ei motivoinut pelkästään altruismi. Kuten aiemmin todettiin, Kleisthenes näyttää vahvistaneen oman perheensä, alkmaionidien, valta-asemaa tukikohdissaan kohdentamalla trittyksiä heimoissa 1, 7 ja 10. Heimo 10 (Antiochis) on hyvä esimerkki tästä. Kaupunki-trittys koostui vain yhdestä demoksesta, joka, kuten arkeologinen todistusaineisto osoittaa, oli alkmaionidien kaupungin päämaja. Lisäksi Rannikko-trittys Attikan lounaisrannikolla oli todennäköisesti heidän alkuperäinen kotialueensa ja alkmaionidien johtaman Paralia (Rannikko) -ryhmittymän keskus kuudennen vuosisadan alkupuoliskolla (599–550): Aristoteles toteaa nimenomaan, että kolme entistä ryhmittymää saivat nimensä alueelta, jolla he viljelivät (Ath. Pol. 13.5).

Vaikka alkmaionidit olivat hallitseva poliittinen voima heimon 10 Kaupunki- ja Rannikko-trittyksissä, Kleisthenes manipuloi silti Sisämaa-trittyksen perheensä eduksi luomalla pitkän ohuen trittyksen, joka ulottui Kaupungin rajoilta Attikan koillisosaan, ja Pendeli-vuori jakoi trittyksen maantieteellisesti kahteen osaan. Tämän trittyksen asukkailla oli hyvin vähän aikaisempaa kokemusta tai tietoa toisistaan, heillä olisi ongelmia itsensä järjestämisessä ja mikä vielä tärkeämpää, heidän olisi vaikea osallistua heimon kokouksiin Ateenassa: tällainen hajanainen ja jakautunut trittys ei tarjoaisi juurikaan uhkaa alkmaionideille heimon vaaleissa ja asioissa. Siten Kleistheneen heimon uudistukset olivat merkittävä, ellei tärkein tekijä Ateenan demokratian kehityksessä, mutta ne olivat myös keino parantaa alkmaionidien poliittista asemaa vastustajiensa kustannuksella.