Anansi ja Käärme
Anansi otti pitkän kepin ja istui Käärmeen kolon ulkopuolelle mutisten äänekkäästi. “Onko hän! Vai eikö ehkä olekaan? Onko hän! Vai ehkä ei?”
Käärme luikerteli ulos kolostaan ja kysyi: “Mikässsss on hätänä, Ananssssssssi?”
“Jumala sanoo, ettet ole yhtä pitkä kuin tämä keppi,” Anansi vastasi, “mutta minä sanon, että olet.”
“Tietyssssssti olen yhtä pitkä kuin tuo keppi,” Käärme sihisi.
“Minä todistan sen!”
Käärme kiemurteli kepin viertä. Sitten Anansi tarttui Käärmeen päähän ja sitoi sen keppiin, sekä myös sen hännän.
Naurattaen Anansi juoksi takaisin Jumalan luo ja antoi hänelle Käärmeen.
“Nyt tuo Leopardi!” sanoi Jumala.
Anansi ja Leopardi
Anansi valmisti suuren häkin. Sitten hän ompeli silmänsä kiinni ja meni Leopardin luolaan laulaen ja nauraen.
'Miksi olet niin iloinen?' kysyi Leopardi.
'Ompelin silmäni kiinni,' sanoi Anansi, 'ja nyt näen kauneimpia asioita. Se on taikaa!'
'Ompele minunkin silmäni kiinni!' karjui Leopardi. 'Minäkin haluan nähdä kauniita asioita!'
Anansi ompeli Leopardin toisen silmän kiinni.
'Se ei toimi,' Leopardi murisi.
'Ompelen toisenkin silmän,' sanoi Anansi.
Sitten Leopardi ei nähnyt mitään. Anansi sai Leopardin helposti loukkuun häkkiin ja vei hänet Jumalalle.
Näin kaikista tarinoista tuli Anansi-tarinoita!
Norsu ja Hämähäkki
Norsu oli kyllästynyt Hämähäkin temppuihin. Hän halusi kostaa! Joten Norsu lähti etsimään Hämähäkkiä.
Samaan aikaan Hämähäkki löysi kuivuneen antiloopin nahan ja puki sen päälleen. Sitten hän seisoi polulla lähellä Norsun taloa.
Kun Norsu käveli ohi, hän sanoi: “Antilooppi! Mitä sinulle on tapahtunut? Näytät kamalalta.”
Hämähäkki matki antiloopin ääntä. “Minä taistelin Hämähäkin kanssa,” hän sanoi valittaen ja ähisten. “Ja katso nyt minua! Pelkään… loppua… on lähellä…”
Hämähäkki kaatui, ja Norsu luuli antiloopin kuolleen.
“Voi raukkaa antilooppia!” hän sanoi.
Tämä sai Norsun pelkäämään Hämähäkkiä; hän ei enää lähtenyt etsimään häntä.
Elefantti ja hunaja
Elefantti kantoi hunajapurkkia selässään, kun hän näki ystävänsä Kanin tien varrella.
'Anna minulle kyyti!' sanoi Kani.
Elefantti nosti Kanin selkäänsä, ja sitten Kani alkoi syödä hunajaa.
'Anna minulle kiviä, joita voin heittää lintuja kohti,' sanoi Kani; Elefantti nosti kiviä.
'Anna minulle hiekkaa, jolla voin pyyhkiä hikistä naamaani,' sanoi Kani. Elefantti nosti hiekkaa.
Kani täytti purkin kivillä, tasoitti sen hiekalla, levitti hieman hunajaa päälle ja hyppäsi sitten alas.
Kani oli jo kauan sitten poissa, kun Elefantti tajusi, että hunaja oli myös poissa.
Elefantti ja kani istuttavat kurpitsoja
Elefantti ja kani olivat ystäviä.
'Kasvatetaan kurpitsoja!' sanoi kani.
'Minä pidän kurpitsojen syömisestä,' sanoi elefantti, 'mutta en tiedä, miten niitä kasvatetaan.'
'Älä huoli!' sanoi kani. 'Minä opetan sinulle. Salaisuus on paahtaa kurpitsansiemenet ennen istutusta.'
Elefantti osti kurpitsansiemeniä, paahtoi ne ja istutti paahdetut siemenet maahan.
Kani kuitenkin paahtoi vain muutaman kurpitsansiemenensä, jotka hän söi, ja sitten hän istutti paahtamattomat siemenet maahan.
Kun elefantti näki, että kanin puutarha oli täynnä kurpitsoja, kun taas hänen oma puutarhansa oli tyhjä, hän tajusi, että kani oli huijannut häntä.