Maki ja päästäinen
'Ihmisillä on tuli,', sanoi Maki. 'Mekin tarvitsemme tulen!'
'Minä menen varastamaan tulen,', sanoi Päästäinen, 'kun sinä jäät tänne odottamaan minun paluutani.'
Päästäinen meni ihmisten kylään ja löysi tulipesän, jossa oli himmeästi hehkuva hiili. Hän kurtisti ja puhalsi varovasti.
Sitten hän puhalsi kovemmin. Lopulta tuli oli vahva.
Päästäinen palasi tulen kanssa ja näki Makin odottavan uskollisesti, silmät suurina.
'Silmäsi ovat kasvaneet niin suuriksi!', sanoi Päästäinen.
'Sinun kuonosi on kasvanut niin pitkäksi!', sanoi Maki.
Siksi päästäisen nenä on nyt pitkä ja makien silmät ovat suuret.
Ensimmäinen tuli
Alussa oli hyvin suuri puu.
Kaikki ihmiset ja kaikki eläimet tulivat ulos puusta kuin kohdusta.
Ympärillä oli pimeää, kaikkialla.
Pimeää kuin keskiyö.
Sitten mies sytytti tulen. Liekit leimusivat pimeydessä.
Kauhistuneina eläimet hajaantuivat. Ne pakenivat pimeyteen.
Eläimet pelkäävät yhä ihmisen tulta, ja ihmiset sytyttävät edelleen tuliaan öisin karkottaakseen eläimet pois.
Se antaa ihmisille vallan eläimiin: ihmiset osaavat tehdä tulta.
Muuten eläimet eivät pelkäisi.
Eläimet ja tuli
Alussa eläimet asuivat metsissä.
Sitten Jumala kutsui eläimet. “Tulkaa!” hän sanoi, ja eläimet tulivat.
Seuraavaksi Jumala rakensi suuren tulen.
Eläimet pelästyivät ja pakenivat takaisin metsään.
“Minä en pelkää!” karjui lehmä.
“Minä en pelkää!” huusi lammas.
“Minä en pelkää!” määki vuohi.
Jumala ylisti näitä eläimiä ja siunasi heidät. “Tästä lähtien,” hän sanoi, “te asutte ihmisten kanssa. Ihmiset ruokkivat teitä, ja te ruokitte ihmisiä, ja te kaikki pysytte lämpiminä tulen ääressä, turvassa metsän eläimiltä.”
Šakaali lähettää koiran hakemaan tulta
'Minulla on nälkä', šakaali sanoi koiralle, veljelleen. 'Mene kylään ja hae tulta. Poltamme ruohon ja pyydystämme heinäsirkkoja syötäväksi.'
Koira meni kylään ja astui taloon. Nainen syötti puuroa vauvalleen. Hän kaapi puuroa kattilasta ja syötti sitä koiralle.
Puuro maistui hyvältä!
Koira jäi kylään.
Šakaali odotti, mutta koira ei palannut. Šakaali ulvoi: 'Lähetin koiran hakemaan tulta. Hän ei koskaan palannut! Koskaan! Ei-kos-kaan!'
Nälkäisen šakaalin kuulee edelleen ulvovan.
Koira jäi kylään, jossa ruoka oli hyvää.
Kaukaisten aikojen koirat
Kauan sitten koirat olivat kuin ihmiset: he asuivat kylässä, he pitivät karjaa, he ottivat vaimoja ja heillä oli perheitä.
Koirat ja ihmiset olivat usein sodassa keskenään.
Erään kerran miehet hyökkäsivät koirien kylään ja varastivat kaiken heidän karjansa.
Koirat tekivät vastahyökkäyksen karjansa takaisin saamiseksi, mutta miehet kiipesivät puihin ja heittivät hiekkaa alas koirien silmiin.
Koirat hyökkäsivät uudelleen; jälleen miehet heittivät hiekkaa heidän silmiinsä.
Hiekan sokeuttamina koirat eivät enää koskaan löytäneet takaisin omaan kyläänsä.
Silloin koirista tuli ihmisten orjia.