Älykkyys ja viisaus: Kansansatuja täpärästä pelastumisesta ja oikeudenmukaisuudesta

Apina ja leopardi olivat aiemmin ystäviä ja jakoivat ruokansa.

Mutta eräänä päivänä apina pyydysti kaloja ja söi ne kaikki; hän ei jakanut niitä ystävänsä kanssa.

Leopardi näki kalanruodot. “Missä on minun osuuteni?” hän vaati.

“Anna anteeksi,” apina sanoi. “Söin kaikki kalat itse.”

Leopardi oli raivoissaan. “Sitten minä syön sinut!” hän karjui tarttuen apinaan tassuihinsa.

“Älä unohda sanoa ruokarukousta ennen kuin syöt minut,” apina muistutti häntä, ja kun leopardi asetti tassunsa rukoilemaan Jumalaa, apina pakeni ylös puihin.

Apinat ovat asuneet puissa siitä lähtien.

'Viimeinkin!' huusi Šakaali tarttuessaan Kukkoon. 'Minulla on hirmuinen nälkä!'

Mutta ennen kuin hän ehti purra Kukon päätä, Kukko kiekui: 'Sinun täytyy rukoilla ensin, Šakaali! Rukoile ennen kuin syöt minut!'

'Näin valkoinen mies tekee.'

'Mitä tarkoitat?' kysyi Šakaali. 'Miten valkoinen mies rukoilee?'

'Hän laskee kätensä yhteen rukouksessa,' selitti Kukko.

Joten Šakaali laski tassunsa yhteen päästäen Kukon irti.

'Ja hän sulkee silmänsä,' Kukko lisäsi.

Kun Šakaali sulki silmänsä, Kukko liiteli turvaan puun latvaan.

'No,' mutisi Šakaali itsekseen, 'tästä sen saa, kun rukoilee kuin valkoinen mies.'

Metsästäjä näki leopardin ansassa.

'Apua!' leopardi huusi.

Metsästäjä vapautti leopardin.

Silloin leopardi karjui: 'Minulla on nälkä! Anna minulle koirasi.'

Kauhuissaan hän antoi leopardille koiransa.

Leopardi söi koiran. 'Minulla on vieläkin nälkä!'

Metsästäjä antoi leopardille patruunakotelonsa.

Leopardi söi patruunakotelon. 'Minulla on vieläkin nälkä!' hän sanoi.

'Nyt syön sinut.'

'Apua!' metsästäjä huusi.

Jänis tuli juosten. 'Mistä te riitelette?' hän kysyi.

'Löysin leopardin ansasta...' metsästäjä aloitti.

'Älä kerro minulle,' jänis keskeytti. 'Näytä minulle!'

Leopardi meni takaisin ansaan.

Sitten jänis käski metsästäjää: 'Tällä kertaa: ammu hänet.'

Naarasleijona varasti strutsin poikaset. “Ne ovat minun lapsiani,” hän väitti.

Strutsi kutsui eläimet koolle. “Naarasleijona varasti minun lapseni!” strutsi sanoi. “Vaadin oikeutta!”

Eläimet pelkäsivät naarasleijonaa, joten he eivät sanoneet mitään.

Vain mangusti puhui. “Turkki ei voi synnyttää höyheniä! Poikaset kuuluvat strutsille. Se on oikeus!”

Naarasleijona karjui vihaisesti, ja mangusti katosi muurahaispesään.

Naarasleijona raapi maata; sitten hän odotti mangustin tulevan ulos.

Hän ei tiennyt, että mangusti oli kaivanut reiän ulos toiselta puolelta.

Naarasleijona odotti siellä, kunnes hän kuoli nälkään.

Sillä välin strutsi vei onnellisena poikasensa takaisin kotiin.

Kaikki eläimet pilkkasivat gorillaa. “Olet niin ruma!” he huusivat nauraen. “Rikkinaama! Rikkinaama!”

Tämä suututti gorillan, joten hän meni apinan luo ja kysyi: “Sano minulle, ystävä: onko naamani todella rikki, kuten he sanovat?”

Apina pelkäsi vastata. “Anna minun mennä hakemaan meille hedelmiä,” hän sanoi, “ja sitten voimme puhua.” Apina kiipeili nopeasti tamarindipuuhun ja huusi sieltä korkeimmalta oksalta gorillalle: “Katso tänne ylös!”

Gorilla katsoi ylös.

Apina nauroi ja sanoi: “Se on totta, Rikkinaama, se on totta, se on totta.”

Sitten apina kipitti pois puunlatvojen läpi jättäen

gorillan jälkeen.