Antiikin Rooman varhainen vaihe

Tässä esittelemme useita kohtia kirjoittajien näkökulmasta

Pääaihe, jota käsittelemme, ovat huutokaupat historiallisessa kontekstissa.

Miksi valitsemme tämän lähestymistavan? Välttääksemme yleisen virheen – historiallisten ilmiöiden modernisointi.

Artikkelin tavoitteena on viedä arvostetut lukijamme klassiseen historialliseen kontekstiin ja tarkastella huutokauppoja sosiaalisen toiminnan tekoina kirjoittajien näkökulmasta.

Askel askeleelta seuraat jokaisen klassisen Rooman kehitysvaiheen, seuraamalla sen evoluutiota, mikä voi olla erittäin hyödyllistä sosiaalisten suhteiden muutosten ymmärtämiseksi ja auttaa paremmin ymmärtämään nykyaikaisten huutokauppojen rakennetta ja suunnittelua kaupankäyntivälineenä.

Senatin määritelmä

Tavoitteena on jäljittää, keitä antiikin roomalaiset olivat ja mitä antiikin Rooma oli metropolina; ehdotamme lyhyttä matkaa alkuajan tapahtumiin...

Cenate: Cenate tässä yhteydessä: arkaainen, legendaarinen, puoliksi myyttinen neuvosto (proto-Senatti).
Senatti: Senatti tässä yhteydessä: myöhemmin institutionalisoitu elin, historiallisesti todistettu.

Romulus ja Rooma

Tässä käsittelemme Romuluksen aikakautta alustavana vaiheena ennen pääkatsauksen esittelyä. Lukijan on hyvä huomioida, että tämä osio esiintyy artikkelissa kahteen kertaan, hieman muokatussa kontekstissa.

Vaikka henkilö, jota joissakin lähteissä kutsutaan Romulukseksi, esiintyy legendaarisena, legendoilla on silti paikkansa meidän ymmärryksessämme historiasta...

“Romulus ja Remus, Rea Silvian ja Marsin pojat, jätettiin Tiber-joen rannalle, pelastettiin susiemon toimesta ja kasvatettiin paimenessa. Aikuisina he palasivat ja päättivät perustaa kaupungin. Romulus tappoi veljensä kiistan jälkeen sijainnista ja enteistä ja nimesi kaupungin itsensä mukaan, Roomaksi.”

Livius – Ab Urbe Condita, Kirja I, Luku 6 (n. 27–9 eKr.)

“Romulus ja Remus, Rea Silvian lapset, jätettiin Tiberin rannalle, imetettiin susiemon toimesta ja kasvatettiin paimen Faustuluksen johdolla. Aikuisina he päättivät perustaa kaupungin. Romulus valitsi Palatinuksen kukkulan, tappoi Remuksen tämän hypättyä muurien yli ja nousi yksinvaltiaaksi antaen kaupungille nimen Rooma.”

Dionysius Halikarnassolainen – Roman Antiquities, Kirja I, 7–8 (n. 30–27 eKr.)

“Romulus ja Remus, Marsin pojat, jätettiin kuolemaan joelle, pelastettiin susiemon toimesta ja kasvatettiin Faustuluksen avulla. Aikuisina he päättivät perustaa kaupungin. Kiistoja syntyi asettumiskukkulasta; Remus pilkkasi Romuluksen muureja ja tapettiin. Romulus tuli Rooman ensimmäiseksi kuninkaaksi.”

Plutarkhos – Romuluksen elämä, Luvut 2–3 (46–120 jKr.)

Lähteisiin, joita käsittelemme, ei voi täysin luottaa, yksinkertaisesta syystä: ne kaikki on kirjoitettu merkittävästi myöhemmin kuin kuvattavat tapahtumat. Vaikka sivuutamme ajan tyyliin liittyvät piirteet, kaupungin perustamisen ajankohta, kuten yllä kuvattu, voidaan hyväksyä vain poikkeustapauksissa, mikäli nämä todistukset vastaavat arkeologisia havaintoja — ja onneksemme ne vastaavat! Poistamalla tekstien koristeellisuuden ja ylimääräisen loiston saamme analysoitavissa ja vertailtavissa olevia tietoja.

Kootaanpa siis faktat Rooman kaupungin perustamisesta

Antiikin kirjalliset todistajat (Livius, Dionysius, Plutarkhos, Ovidius jne.) kirjoittivat vuosisatoja tapahtumien jälkeen; arkeologia antaa suoria fyysisiä aikaleimoja. Alla esittelen muutamia lainauksia antiikin teksteistä (käännöspaikkoineen) ja nykyaikaisia arkeologisia yhteenvetoja (kaivausraportit kunkin faktan yhteydessä).

Antiikin todistus (faktat kuten kirjattiin):

Livius esittää perinteisen perustamiskertomuksen ja käyttää tavanomaista perustamisaikataulua (Rooman kalenteriperinne sijoittaa Romuluksen perustamisen vuoteen 753 eKr.).

Koko kuninkaallisen hallinnon kesto kaupungin perustamisesta…

(Livius, Ab Urbe Condita, Kirja I)

Materiaalinen aineisto osoittaa urbanisoitumista Palatinuksen ja Forumin alueella 8. vuosisadalla eKr., mikä vastaa proto-urbanin perustamista 1. vuosituhannen puolivälissä eKr. Keramiikka, mökkien jäänteet ja rituaaliesineet ajoittuvat 9.–8. vuosisadalle eKr., tukien tiiviin asutuksen syntymistä tuolloin (arkeologiset synteesit ja Palatinuksen kaivaukset).

Sijainti: Palatinuksen kukkula (ja siihen liittyvät laaksot, Forumin alue) ytimenä

Arkeologia:

Palatinuksen kaivaukset paljastavat rautakauden mökkejä, tolppia ja varhaisen muurin linjan (jotkut tutkijat kutsuvat sitä Palatinuksen aidaksi “murus Romuli”), ajoitettuna 8. vuosisadalle eKr. Varhaiset haudat suljettiin tulevassa Forumin laaksossa 9. vuosisadan lopulla eKr. ja alue muuttui julkiseksi (tai rituaaliseksi) 8. vuosisadalla eKr. Nämä tiedot osoittavat alkuperäisen asutuksen ja rituaalisen (kaupunkimaisen) toiminnan Palatinuksessa ja siihen liittyvissä laaksoissa 8. vuosisadalla eKr.

Varhainen linnoitus | Palatinuksen muuri (joskus liitetty „Romulukseen“)

Antiikin todistukset:

Muinaiset kirjoittajat kuvaavat, kuinka Romulus perusti kaupungin alkuperäiset rajat ja muurit. (Livy, Dionysius).

Arkeologia:

Kaivaukset ovat löytäneet merkkejä, joita tulkitaan varhaiseksi aidaksi tai puolustusmuureiksi Palatinuksessa, ajoittuen 8. vuosisadalle eaa. Andrea Carandinin työ puoltaa seremoniallista rajaurakointia ja varhaista Palatinuksen linnoitusta — hän ajoittaa merkittävän rakennusvaiheen 8. vuosisadan puoliväliin eaa. Muut tutkijat hyväksyvät 8.–7. vuosisadan aidan, mutta tulkinta (linnoitus vs. rituaalinen raja) on keskustelun kohteena.

“Romulus merkitsi kaupungin rajat, rakensi muurit, vahvisti Palatinuksen kukkulan, sijoitti vartioasemia ympäriinsä ja järjestäytyi kansan puolustusta varten.”

Livy — Ab Urbe Condita, Kirja I, luvut 4–6 (n. 27–9 eaa.)

“Romulus perusti kaupungin, ympäröi sen muureilla ja määräsi kansalaiset puolustamaan kunkin osan, asettaen vartioasemia ja vahvistaen kulkuja Palatinukseen. Näin kaupunki tuli turvalliseksi ja kansalaiset olivat kurinalaisia niin sodassa kuin rauhassa.”

Dionysius Halikarnassolainen — Roman Antiquities, Kirja I, luvut 10–14 (n. 30–7 eaa.)

“Näin Romulus, sulkien kaupungin muureilla ja antamalla jokaiselle miehelle sopivan paikan puolustuksessa, loi Rooman ja senaatin perustan.”

Livy, Kirja I, luku 6

“Hän rakensi muureja valitun alueen ympärille, määritti rajat ja antoi kullekin uudisasukkaalle tontin, jotta sekä puolustus että asutus olisi järjestetty järjestelmällisesti.”

Dionysius, I.11–12

Varhainen kotirakentaminen: mökit (Casa Romuli)

Roomalaiset säilyttivät käsityksen Romuluksen yksinkertaisesta mökistä (Casa Romuli) Palatinuksessa ja myöhemmin ylläpitivät symbolista mökkiä, jota hoitivat pontiffit.

Arkeologia:

Rautakauden mökin jäänteitä (pylväiden kuoppia, mökkisuunnitelmia, tulisijoja) on löydetty Palatinuksesta ja Latialaisen kulttuurin konteksteista. Ne vastaavat varhaisten italialaisten mökkien yleistä muotoa, kuten hautausurnissa kuvataan (yksi huone, olkikatto/risut). Arkeologit korostavat, että yksittäistä mökkiä ei voida liittää tiettyyn henkilöön, mutta materiaalinen kulttuuri vastaa perinteistä kuvaa varhaisista asunnoista.

Antiikin todistukset:

“Romuluksen mökin paikka säilytettiin, ja sen yksinkertaisuus merkittiin perinteen mukaan; myöhemmin pontiffit pitivät sitä pyhänä paikkana, muistutuksena kaupungin vaatimattomista alkuajoista.”

“Tämä mökki, jonka Romulus rakensi omin käsin Palatinuksessa, säilytettiin roomalaisten keskuudessa myös suurempien talojen ja julkisten rakennusten pystyttämisen jälkeen, toimien kaupungin alkuperän symbolina.”

Livy — Ab Urbe Condita, Kirja I, luku 6 (n. 27–9 eaa.)

“Romuluksen talo Palatinuksessa oli pieni ja yksinkertainen, tehty paikoittain polttamattomista tiilistä ja oljista. Myöhemmin roomalaiset säilyttivät sen huolellisesti ja pontiffit ylläpitivät sitä, pitäen elossa kaupungin perustajan muiston.”

Dionysius Halikarnassolainen — Roman Antiquities, Kirja I, luku 14 (n. 30–7 eaa.)

“Romulus rakensi mökin vaatimattomista materiaaleista Palatinuksen kukkulalle, ja vaikka kaupunki laajeni, mökki säilytettiin pyhänä muistomerkkinä. Priesterit huolehtivat siitä ja näyttivät sen niille, jotka halusivat nähdä perustajan asunnon.”

Plutarkhos — Romuluksen elämä, Luku 9 (46–120 jaa.)

Varhaiset rituaalipaikat Forumin alueella tai Comitiumissa… (Vulcanal, Lapis Niger, Regia)

Roomalaiset liittivät muinaiset pyhäköt (Vulcanal, Comitium, Regia) kaupungin varhaisimmille kuninkaille — esimerkiksi sanottiin, että Romulus tai varhaiset kuninkaat perustivat kulttipaikkoja Forumin alueelle.

Arkeologia:

Kaivaukset Rooman Forumilla paljastavat rituaalisia kerrostumia, arkaaisen pyhän alueen (Vulcanal) ja Lapis Nigerin (musta kivipyhäkkö) yhdessä varhaisimmista vanhan latinan kirjoitusjäännöksistä, ajoitettu noin 570–550 eaa.

Forum oli rautakauden hautausmaa ennen kuin siitä tuli julkinen rituaalikeskus 8. vuosisadalla eaa., mikä vastaa kirjallista muistikuvaa muinaisista kulttipaikoista.

“Romulus, määritettyään kaupungin rajat, varasi pyhän paikan Kapitoliin kukkulalla, Vulcanalin, Vulcanin palvontaa varten, ja määräsi, että kokoukset pidettäisiin siellä hätätilanteissa.”

“Comitium, kansalaisten kokoontumispaikka, perustettiin Forumin lähelle, jotta kansalaiset voisivat kokoontua vaaleihin ja päätöksentekoon sekä todistaa pyhien rituaalien suorittamisen.”

“Romulus tai Numa antoi Pontifex Maximus talon, jota kutsuttiin Regiaksi, josta kaupungin uskonnollinen hallinto suoritettiin.”

Livy — Ab Urbe Condita, Kirja I, luvut 6–7 (n. 27–9 eaa.)

“Romulus vihki Vulcanin pyhäkköön avoimella kukkulalla, kutsui sen Vulcanaliksi ja määräsi, että julkisia uhreja tehtäisiin siellä sodan tai ruton aikana.”

“Forumin lähelle varattiin tila kansalaisten kokoontumista varten, Comitium, jossa vanhimmat kokoontuivat ja käsittelivät oikeudellisia ja uskonnollisia asioita.”

“Forumin lähelle varattiin tila kansalaisten kokoontumista varten, Comitium, jossa vanhimmat kokoontuivat ja käsittelivät oikeudellisia ja uskonnollisia asioita.”

“Regia, kuninkaan talo, muuttui Pontifex Maximus toimistoksi. Siellä säilytettiin uhrilait ja pyhät rituaalit, ja varhaiset kuninkaat hoitivat kaupungin uskonnollisia asioita.”

Dionysius Halikarnassolainen — Roman Antiquities, Kirja I, luvut 12–14 (n. 30–7 eaa.)

“Romulus varasi Vulcanalin, pyhän paikan Vulcanin palvontaa varten; hän myös perusti Comitiumin, jossa ihmiset voivat kokoontua, ja Regian, jossa papit suorittivat pyhiä rituaaleja ja ylläpitivät kaupungin uskonnollisten velvollisuuksien muistoa.”

Plutarkhos — Romuluksen elämä, Luku 9 (46–120 jaa.)
Tärkeimmät tiedot lainauksista
Pyhäkkö Toiminto Liittäminen Lähde
Vulcanal Alttari/pyhäkkö Vulcanille; julkisten uhrien paikka Romulus Livy I.6; Dionysius I.12; Plutarkhos luku 9
Comitium Kansalaisten kokoontumispaikka; päätöksenteko ja vaalit Romulus / varhaiset kuninkaat Livy I.7; Dionysius I.13; Plutarkhos luku 9
Regia Kuningas talo; Pontifex Maximus toimisto; uskonnon hallinto Romulus / Numa Livy I.7; Dionysius I.14; Plutarkhos luku 9

Poliittinen instituutio: Senaatti (perinteen mukaan Romulukselle luettu)

Ei ole kaiverrettua “savuaseita”, jotka nimeäisivät Romuluksen, mutta arkeologia osoittaa varhaisia keskitettyjä asutuksia ja sosiaalista kerrostuneisuutta 8.–7. vuosisadalla eKr.

Materiaalinen aineisto (isommat talot, erityisvarastot, eliitin haudat Palatinin/Forumin lähellä) tukee nousevan eliitin olemassaoloa, joka saattoi muodostaa vanhempien neuvoston — yhdenmukaisesti senaatin varhaisen historiallisesti tunnetun roolin kanssa (tekstuaalisesti), vaikka institutionaaliset yksityiskohdat ovat kirjallisia rekonstruointeja.

Kahdentoista taulun laki on varhaisin kirjoitettu Rooman laki, ajoitettu 451–450 eKr., tarjoten perustavanlaatuisen oikeustekstin varhaiselle Roomalle ja voidaan yhdistää jo vakiintuneisiin perinteisiin, mikä johtaa kohtuulliseen päätelmään, että senaatti sosiaalisena ilmiönä perustettiin kauan ennen mainittua todistusta.

Antiikin todistukset:

„Romulus… muodosti sadan miehen senaatin, joita kutsuttiin patreiksi, joista patrisi luokka on saanut nimensä.”

Livius, Ab Urbe Condita, Kirja I

Varhainen Rooma (esim. kuninkaallinen ja varhainen tasavallan kausi, 800–400 eKr.) ja kreikkalaiset polis-kaupungit (noin 800–400 eKr.) käyttivät kommunikaation muotoja, mutta ne eivät olleet “välittömiä” nykyaikaisessa merkityksessä.

On korostettava, että viestintä tapahtui useiden kausien aikana.

Kulttuurinen vaikutus klassisen Rooman kehitysprosesseihin ilmeni tietyillä alueilla (uskonto, taide ja poliittiset ideat).

Valitettavasti meillä ei ole laajaa, pitkäaikaista kontaktitodistusten luetteloa arkeologiassa, joka liittyisi varhaiseen Rooman aikaan. Kiistaton vaikutus muinaisen Kreikan poliittiseen rakenteeseen, suunnitteluun ja kulttuuriin voidaan päätellä vain muutamasta olemassa olevasta lähteestä, pääasiassa Rooman tasavallan ajalta.

Cicero jakoi näkemyksensä siitä, kuinka Kreikka vaikuttaa roomalaiseen perinteeseen...

Vaikka otettaisiin huomioon laajasti käytetyt varoitukset klassisen logiikan opetuksissa, jotka osoittavat yleisen virheen: 'auktoriteettivirhe (argumentum ad verecundiam)', ei ole mahdollista jättää huomiotta Ciceron pohdintoja ottaen huomioon muinaisten kaivausten arkeologisen todisteiden ja artefaktien puute.

Mutta väitteen tulisi huomioida muutamia seikkoja:

Cicero kirjoitti vuosisatoja varhaisen Rooman perustamisen jälkeen, joten hänen näkökulmansa ei ole ensikäden tieto.

Hänellä oli omat poliittiset, retoriset ja kulttuuriset ennakkoluulonsa, jotka voivat vaikuttaa luotettavuuteen.

Puolustaessamme väitettä, että tarkastelemallamme historiallisella kaudella on vähän arkeologisia artefakteja, meidän tulee todeta, että väite on kirjoittajan ei-virallinen kanta...

Latin: “Omnes artes quae ad humanitatem pertinent habent quoddam commune vinculum et quasi cognatione quadam inter se continentur.”

Finnish: Kaikkia humanistisiin tieteisiin kuuluvia taiteita yhdistää yhteinen side ja eräänlainen luonnollinen sukulaisuus.

Tusculan Disputations, II.5; Cicero sanoo avoimesti, että Rooman kulttuuri rakentuu kreikkalaisille perustuksille.

Latin: “Philosophia inventrix legum, dux virtutis, expultrix vitiorum; sed omnium inventrix Graecia.”

Finnish: „Filosofia on lakien löytötekijä, hyveen opas, paheiden karkottaja; ja silti kaiken tämän keksijä oli Kreikka.“

De Finibus, III.3; Hän myöntää, että filosofia — roomalaisen älyllisen elämän ydin — syntyi Kreikassa.

Latin: “Non enim parva res neque tenuis, sed magna et ampla quaedam res et ad bene beateque vivendum aptissima a Graecis ad nos deducta est.”

Finnish: „Tämä ei ole pieni tai merkityksetön asia, vaan suuri ja jalo tavoite, joka sopii parhaiten hyvään ja onnelliseen elämään, ja joka on tuotu meille kreikkalaisten toimesta.“

De Oratore, I.14; Retoriikka ja filosofia, hän sanoo, tulivat Kreikasta ja ovat Roomalle elintärkeitä.

Latin: “Testes Graecos—quamquam etiam sine hoc genere testium satis firmam causam habet Flaccus—sed tamen quid est quod hoc loco dici possit? Levitas Graecorum, fallacitas, mendacium.”

Finnish: „Kreikkalaiset todistajat — vaikka ilman tätä todistajatyyppiä Flaccuksen tapaus on riittävän vahva — mitä tästä voi sanoa? Kreikkalaisten muuttuvaisuus, heidän petollisuutensa, heidän valheellisuutensa.“

Pro Flacco, 28.67; Cicero, vaikka ihaili kreikkalaista kulttuuria, pilkkaa kreikkalaisia oikeudellisissa yhteyksissä epäluotettavina.

Numa Pompilius – Rooman toinen kuningas

Rooman toinen kuningas, Numa Pompilius, esitellään hänen toteuttamiensa uudistusten, hallintopolitiikan ja Rooman yhteiskunnan kehityksen kautta. Lue lisää — tutustu julkaisuun napsauttamalla tästä.

Ancus Marcius – Rooman neljäs kuningas

Ancus Marcius oli yksi Rooman kuninkaista. Mitä uudistuksia hän toteutti ja millainen Rooman yhteiskunta oli hänen hallituskaudellaan — löydät monia mielenkiintoisia tietoja julkaisustamme (napsauta tästä).

Rooman kuningas Tarquinius Priscus

Rooman viides kuningas Tarquinius Priscus — oletko kuullut säännöistä ja innovaatioista, joita hän toi Roomaan, sekä hänen vaikutuksestaan kaupungin myöhempään kehitykseen? Niitä oli lukuisia... Lue lisää julkaisusta.

Tarquinius Superbus – Rooman viimeinen kuningas

Tarquinius Superbus, Rooman viimeinen kuningas. Tämä julkaisu käsittelee Rooman yhteiskuntaa sekä poliittisia ja sosiaalisia rakenteita hänen hallituskaudellaan, samoin kuin uudistuksia, joita hän pyrki toteuttamaan.