Numa Pompiliuksen aikakausi (n. 715–673 eKr.) – Rooman toinen kuningas

Ajan instituutiot

Senaatti:
Jatkui Romuluksen ajoilta; neuvoi Numaa politiikassa, uskonnollisissa laeissa ja kansalaisasioissa.
Pappien arvovalta todennäköisesti kasvoi senaattoreiden keskuudessa; Numa korosti pyhää valtaa pakottavan vallan sijaan.

Pontifical College (Collegium Pontificum):
Perusti muodollisen papiston rakenteen; Pontifex Maximus sen johtajana.
Valvoi uskonnollista lakia, uhreja, kalenteria ja rituaaleja.

Vestal-neitsyitä:
Instituutio liitetään Numaan; varmistivat pyhien rituaalien jatkuvuuden ja Rooman kodin suojan.

Muut uskonnolliset virat:

• Augurit
• Flamines
• Salii

Kaupunkihallinto

Kaupungin organisointi:
Painopiste rituaalitiloissa ja pyhissä paikoissa, esim. temppelit, alttarit, pyhäköt.
Valvoi rajojen (uskonnolliset ja kansalaisrajat) ylläpitoa ja julkista pyhyyttä sotilaallisen puolustuksen sijaan.

Konfliktien ratkaisu:
Korosti lakia, rituaaleja ja sovittelua pakottamisen sijaan.
Sosiaaliset kiistat ratkaistiin usein uskonnollisten ja moraalisten puitteiden kautta.

Kansalaiskalenteri ja julkiset juhlat:
Otti käyttöön säännöllisiä uskonnollisia menoja, edisti sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Hallitsi pyhiä päivämääriä, seremonioita ja kultteja väestön integroimiseksi ja Numaan sosiaalisten uudistusten vahvistamiseksi.

Demokratia ja kansalaisosallistuminen

Ei todellista demokratiaa:
Poliittinen valta pysyi monarkkisena, kuninkaan imperiumilla ylimpänä.
Kansalaiselimet, kuten Senaatti ja kokoukset, toimivat lähinnä neuvonantajina, eivät lainsäädäntöeliminä.

Epäsuora kansalaisosallistuminen:
Osallistumalla rituaaleihin ja juhliin kansalaiset olivat sosiaalisesti mukana.
Uskonnolliset virat liittyivät usein yhteiskuntaluokkiin, tarjoten rakenteellisen mutta hierarkkisen osallistumisen muodon.

Numan oikeudet ja rooli

Imperium:
Täydellinen tuomio-, laki- ja seremoniallinen valta.

Lainsäädännöllinen rooli:
Antoi leges regiae -lait, jotka säätelevät kansalais-, moraali- ja uskonnollista elämää.

Uskonnollinen komentaja:
Hallitsi rituaaleja, kalenteria ja pyhiä lakeja; toimi jumalten ja kansan välisenä välittäjänä.

Moraalinen tuomari:
Vaikutti sosiaalisiin normeihin, velvollisuuksiin ja hierarkiaan uskonnollis-moraalisen lainsäädännön kautta.

Yhteiskuntarakenne ja luokkien oikeudet

Patriisit:
Pitivät poliittista ja uskonnollista johtajuutta; monet palvelivat senaattoreina tai pappeina.
Harjoittivat valtaa seremoniallisissa ja oikeudellisissa asioissa.

Plebeijit:
Väestön enemmistö; harjoittivat maataloutta, käsitöitä ja paikallisia palveluja.
Osallistuivat rituaaleihin ja juhliin; rajalliset muodolliset poliittiset oikeudet.

Orjat / sodan vangit:
Pieni osa; tarjosivat työvoimaa kodeissa ja temppeleissä.

Asiakas-patronsuhteet:
Vahvistuivat Numan hallinnon aikana uskonnollisten ja moraalisten velvoitteiden kautta, muodostaen varhaisia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden mekanismeja.

Yhteenveto Numa Pompiliuksen keskeisistä uudistuksista

Uskonnollinen institutionalisointi:
Perusti Pontifex Maximus, Vestal-neitsyitä, augureja ja flamines-papit.

Rituaalit ja juhlat:
Julkiset uskonnolliset menot.

Hallinto:
Minimoi sotilaalliset kampanjat; edisti sosiaalista vakautta.

Lailliset ja moraaliset säännöt:
Laajensi leges regiae -lakeja sisältämään kansalais- ja moraalilainsäädännön, korostaen harmoniaa.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen:
Asiakas-patronsuhteet ja rituaalivelvoitteet integroivat plebeijit kansalaisyhteiskuntaan.

Kaupunkija kansalaisuudenuudistukset:
Keskittyi pyhiin ja yhteisiin tiloihin linnoitusten sijaan.

Numan aikakauden väestö

Asutus Seitsemällä kukkulalla kasvoi hitaasti 8.–7. vuosisadalla eKr.
Kaivaukset Palatinuksella, Kapitoliinilla ja Forumilla osoittavat mökkien kasvun tiheämmiksi kyliiksi, jotka lopulta yhdistyivät.

Huudot Numan aikana

Emme voi vielä käyttää aitoja lähteitä esittääksemme mitään konkreettista ilman spekulaatiota. Koska taloudelliset rakenteet eivät olleet kehittyneet markkinatyökaluiksi, jotka sisältäisivät huutokauppoja, voimme edetä vasta seuraavaan vaiheeseen.