Rooman väestö (n. 753–716 eaa.)

Rooman väestö (n. 753–716 eaa.)

Varhainen Rooma oli pieni kaupunkivaltio, todennäköisesti 1 000–5 000 asukasta perustamisen aikaan.

Tähän kuului patrisioklaaneja, plebeijien asukkaita ja pieni määrä orjia tai sotavankeja.

Sosiaalisen kerrostumisen koostumus:

Patrisiukset: 50–100 johtavien perheiden päämiehiä (muodosti varhaisen senaatin).

Plebeijit: suurin osa väestöstä, pääasiassa pienviljelijöitä, käsityöläisiä ja työläisiä.

Orjat/sotavangit: pieni osa, yleensä liitetty ryöstöjen tai lähellä olevien alueiden konfliktien jälkeen.

Väestöarviot ovat erittäin likimääräisiä, perustuvat Palatiumin ja ympäröivien kukkuloiden arkeologisiin tutkimuksiin ja asutuksen koon ekstrapolaatioon.

Keskeiset poliittiset piirteet

Perustaja ja ensimmäinen kuningas:

Romulus on sekä Rooman legendaarinen perustaja että sen ensimmäinen suvereeni hallitsija.

Monarkkinen järjestelmä:

Rooma oli monarkia, jossa Romuluksella oli täysi toimeenpaneva, sotilaallinen ja uskonnollinen valta (varhainen imperium).

Vallan keskittäminen:

Päätökset olivat kokonaan kuninkaan vastuulla; tällä vaiheella ei ollut muodollisia demokraattisia mekanismeja.

Aikakauden instituutiot

Senaatti:

Koostui 100–300 vanhuksesta (patres), pääasiassa johtavien perheiden päämiehistä (gentes).

Rooli: neuvoa-antava elin kuninkaalle, auttoi järjestämään sotaretkiä ja hoiti varhaisia kaupunkiasioita.

Ei vielä lainsäädäntöelin; ei voinut kumota kuninkaan päätöksiä.

Kansankokous (Curiate Assembly / Comitia Curiata):

Järjestetty 30 curiae-ryhmässä, jotka edustivat perheperusteisia klaaneja.

Rooli: vahvisti tiettyjä asetuksia, pääasiassa muodollisesti hyväksyi kuninkaan päätökset, myönsi imperiumin ja toimi adoptioiden/avioliittojen todistajana.

Varhainen kansalaisosallistumisen muoto, mutta ei demokratia.

Sotilaallinen organisaatio:

Rooman armeija koostui aluksi kaikista miespuolisista kansalaisista, jotka oli järjestetty klaaneittain, suoraan kuninkaan johdolla.

Sotapalvelu oli sekä kansalaisvelvollisuus että sosiaalisen hierarkian perusta.

Kaupungin hallinta

Kaupungin perustaminen ja puolustus:

Romulus perusti kaupungin Palatiumin kukkulalle, järjesti linnoitukset ja määritteli kaupungin rajat.

Väestön jakautuminen:

Patrisiukset (johtavat perheet): hallitsivat poliittista valtaa, muodostivat senaatin ja valvoivat uskonnollisia rituaaleja.

Plebeijit (tavalliset kansalaiset): aluksi pääasiassa maattomia; rajalliset poliittiset oikeudet, alistettu kuninkaan päätöksille.

Konfliktien ratkaisu:

Käsiteltiin kuninkaan toimesta; epäviralliset neuvostot ja vanhimmat antoivat neuvoja, mutta eivät rajoittaneet valtaa.

Romuluksen oikeudet ja rooli

Kuningasimperium: Romuluksella oli täydellinen valta lakien, sotajohdon ja uskonnollisten rituaalien yli.

Lainsäädäntörooli: hän antoi asetuksia (leges regiae), jotka myöhemmin kodifioitiin seuraajien toimesta.

Oikeuslaitos: ylimmäinen tuomari siviili- ja rikosasioissa.

Sotajohtaja: johti Roomaa sodissa ja ryöstöretkillä; päätökset elämästä, kuolemasta ja maanjakamisesta kuuluivat hänelle.

Tuotetut pääasialliset hyödykkeet

Paikallinen tuotanto

Maatalous (ensisijainen talous):
  1. Viljat: vehnä, ohra
  2. Palkokasvit: linssit, pavut
  3. Oliivit ja viinirypäleet (rajoitetusti, varhainen viininviljely ja oliiviöljy)
  4. Vihannekset, hedelmät, yrtit
Karjatalous:
  1. nautat
  2. lammas
  3. vuohet
  4. siat
Käsityöt:
  1. peruskeramiikka
  2. kudotut tekstiilit
  3. yksinkertaiset työkalut
Kauppaan suuntautuneet hyödykkeet
  1. Ylimääräiset viljat (pienimuotoinen)
  2. Karja tai säilötty liha
  3. Keramiikka ja yksinkertaiset käsityöt (paikallisesti tuotettu)

Vienti

Todennäköisesti vietiin lähellä oleviin Latiumin ja Etrurian asutuksiin
  1. Naapurilatinokaupungit (Alba Longa, Tibur, Praeneste)
  2. Varhaiset etruskikaupungit (Veii, Tarquinii)
Viennin luonne:
  1. pääosin vaihtokauppa tai lahjojen vaihto; muodollinen markkinateko perustuva vienti oli rajoitettua.

Tuonti

Raaka-aineet ja erikoistuotteet, joita ei tuotettu paikallisesti:
  1. Metalli: rauta, pronssi (Etruriasta tai Kreikan siirtokunnista)
  2. Luksustuotteet: kreikkalainen keramiikka, koristeet ja viini
  3. Puu ja muut rakennusmateriaalit (linnoituksia varten)

8. vuosisadalla eKr. Kreikan kaupunkivaltiot perustivat siirtokuntia Etelä-Italiaan ja Sisiliaan (Magna Graecia), esim. Cumae, Neapolis, Tarentum.

Verotusjärjestelmä

Epvirallinen ja alkeellinen:

Roomalla ei ollut vielä formalisoitua verojärjestelmää kuten myöhemmällä tasavallalla tai imperiumilla.

Kuningas saattoi vaatia veroa, työpanosta tai sotapalvelusta riippuvilta yhteisöiltä tai valloitetuilta kansoilta.

Maa oli pääosin kuninkaan tai patrisiaperheiden hallinnassa; uudelleenjako tapahtui kuninkaan vallan alaisuudessa.

Taloudelliset asiat

Valuutta

  • Roomassa ei vielä ollut kolikkoja.
  • Talous perustui suurelta osin elinkeinon ylläpitämiseen, vaihdantaan ja vastavuoroisuuteen.
  • Hyödykkeitä ja palveluita vaihdettiin suoraan: viljaa, karjaa, keramiikkaa, työkaluja ja työpanosta.

Arvon mitta

  • Varallisuutta ja asemaa mitattiin seuraavasti:
  • Maanomistus (patrisit hallitsivat hedelmällisiä maita)
  • Karja (nautat, lampaat, vuohet)
  • Sotasaalis (ryöstöistä tai konflikteista)
  • Varhainen roomalainen yhteiskunta nojasi statukseen ja vastavuoroisiin velvoitteisiin, ei käteiseen rahaan.

Verot ja velvoitteet

  • Kuningas saattoi vaatia veroa, sotapalvelusta tai työpanosta väestöltä tai alistuneilta yhteisöiltä.
  • Nämä 'maksut' olivat luontaisessa muodossa, eivät kolikoina: viljaa, karjaa tai muita hyödykkeitä.
  • Patrisit saattoivat jakaa resursseja asiakkaille, muodostaen asiakas-patronijärjestelmän, joka toimi osittain varhaisena taloudellisena verkostona.

Huudit?...

Lyhyesti sanottuna, tämä historiallinen ajanjakso ei voi lisätä tietämystämme huutokaupoista tuolloin, mutta voimme lyhyesti olettaa, että koska rahajärjestelmää ei ollut, markkinatyökalut eivät sisältäneet määritelmää (mitä nyt kutsumme huutokaupoiksi); sen sijaan tavaroiden virtaa määritti vaihtokauppa.

Rooman seitsemän kuningasta

Tämä on osa laajaa julkaisua, joka käsittelee muinaisen Rooman varhaisvaihetta ja Rooman monarkian seitsemää kuningasta. Tässä osassa tutustut keskeisiin tietoihin kuninkaiden toteuttamista uudistuksista ja laeista sekä Rooman yhteiskunnan kehityksestä. Julkaisussa kuvataan lyhyesti legendaariset hallitsijat: Romulus, Numa Pompilius, Tullus Hostilius, Ancus Marcius, Tarquinius Priscus ja viimeinen seitsemästä, Tarquinius Superbus (Ylpeä). Tutustu koko julkaisuun napsauttamalla tästä.

Johdanto varhaiseen Roomaan: Seitsemän kuningasta

Johdanto Rooman varhaisvaiheeseen, jossa Roomaa kuvataan yleisestä lähtökohtanäkökulmasta. Saadaksesi syvemmän käsityksen kuninkaiden hallituskausista, suosittelemme lukemaan artikkelin. Jatka napsauttamalla tästä.

Numa Pompilius – Rooman toinen kuningas

Rooman toinen kuningas, Numa Pompilius, esitellään hänen toteuttamiensa uudistusten, hallintopolitiikan ja Rooman yhteiskunnan kehityksen kautta. Lue lisää — tutustu julkaisuun napsauttamalla tästä.

Tullus Hostilius – Rooman kolmas kuningas

Tullus Hostilius oli yksi muinaisen Rooman kuninkaista; tässä julkaisussa kuvaamme häntä Rooman hallitsijana, hänen toteuttamiaan uudistuksia sekä tuon ajan Rooman väestön sosio-kulttuurista taustaa. Lue lisää napsauttamalla tästä.

Ancus Marcius – Rooman neljäs kuningas

Ancus Marcius oli yksi Rooman kuninkaista. Mitä uudistuksia hän toteutti ja millainen Rooman yhteiskunta oli hänen hallituskaudellaan — löydät monia mielenkiintoisia tietoja julkaisustamme (napsauta tästä).

Rooman kuningas Tarquinius Priscus

Rooman viides kuningas Tarquinius Priscus — oletko kuullut säännöistä ja innovaatioista, joita hän toi Roomaan, sekä hänen vaikutuksestaan kaupungin myöhempään kehitykseen? Niitä oli lukuisia... Lue lisää julkaisusta.

Tarquinius Superbus – Rooman viimeinen kuningas

Tarquinius Superbus, Rooman viimeinen kuningas. Tämä julkaisu käsittelee Rooman yhteiskuntaa sekä poliittisia ja sosiaalisia rakenteita hänen hallituskaudellaan, samoin kuin uudistuksia, joita hän pyrki toteuttamaan.